Valitusta ja ajatuksia

Päätin sitten tehä tämmösen, ”kun kavereilki on”. Eli varsin fiksu syy. No anyway onpahan ainaki helpompi kyttää kavereiden blogei ja pääsee sit kommentoimaanki, jos tulee sellanen fiilis.

Hmm… Näin ensiksi voisin kertoa kuinka vaikeeta nyt on kuulkaas, kun tän plokin kirjottaminenkin on nii vaikeeta. Kokoajan saa nimittäin pelätä, että kone saa jostain asiasta kauheet hepulit ja tilttaa. Sen tää kone on nyt tehny kahesti ja totesinkin et tää ei tykkää, jos yritän kuunnella musiikkii, joten päätin olla ilman. Voisin tosin mennä tuubiin kuuntelemaan jotain. Tää ei kyl ollu se varsinainen aihe tänään, mutta tulipa avauduttua tästäkin. (:

Nyt kun tähän avautumisen vauhtiin pääs nii voisin kertoo et mua alkaa kohta vituttaa, jos se saatanan lehtifirma ei lähetä sitä Blues Magazinee pikkuhiljaa. Oon lähettäny siit s-postii niille, iskä on soittanu sinne viikko sit ja kysyny et missä viipyy lehti ja sielt on sanonu joku naikkonen et se laittaa sen henkilökohtaisesti heti postiin. Vaan eipä oo taas mitää näkyny eikä kyl oo tullu viesteihinkään mitää vastausta. Tänää on sinne lähteny uus kysely. On kyllä taas tosi mahtavaa asiakaspalveluu. Jos tota voi palveluks sanoo.

Asiaan. Olin eilen toooosi reipas ja jätin koneen jopa about tunniks yksin kotiin ja lähin ulos tepastelee. Siellä tosin päätin laiskotella ja en menny nii pitkälle matkalle mitä olin suunnitellu. Joka tapauksessa ulkona tepastellessa totesin, että tollaset kävelyretket ei oo hyvii, koska niillähän on aikaa ajatella, varsinkin jos sattuu unohtamaan mp3-soittimensa kotiin. Ulkona ehtii ajatella mm. kavereita, joihin yrittää pitää yhteyttä, mutta kauheesti ei tunnu toista osapuolta kiinnostavan, vaikka tosin ei sieltä suoraa kieltäytymistä usein tule. Aina vaan luvataan, että: ”joo kyllä mä varmaan illalla voin tulla. Soittelen sulle sit” , mutta eipä tule soittoa koskaan. Voisi nyt edes ilmoittaa ettei jaksa/ehdi/kiinnosta tulla kävelemään jonnekin ulos.

Eilen oli myös hyvä sää. Aurinko paistoi ja pilviä ei ollu juuri lainkaan. Kaupungissa asumisessa on huonot puolensa, jotka huomaa erityisen hyvin jos malttaa lähteä ulos. Eihän tuolla viitsi edes kävellä mihinkään kauas. Kaikkialla on vaan samanlaista betonimaisemaa. Joo, tietysti jos kävelisi edes n. kilometrin kauemmas pääsis jo enemmän metikköön missä vois jo olla mukava tepastella ja kuunnella luonnon ääniä ohiajavien autojen sijasta. Mutta kukas sinne metsään jaksaa mennä.

Kappas aikahan on vierähtäny ihan kivasti tässä kirjotellessa. Kohta pitääkin jo lähtee Entresseen ja nähä Ellu siellä. Sit käydään kaupas ja sit matkataan kohti Pullasen kotia tapaamaan niitten koiraa. Eli nyt täytyy tässä lopetella ja alkaa valmistautumaan kohtaamaan varsinainen peto… Siis se koira ei Ellu.

Hei hei. Koitan kirjotella tänne aina, kun jaksan/ehdin. Todennäkösesti en siis kovinkaan usein, mutta ei voi mitään. Ensikertaan siis.