Pakko tulla tänne teille kertomaan, että nyt on tämä neiti hurahtanut
ihan täysin erääseen bändiin. Tämä kyseinen bändi kulkee nimillä
Madcraft. Näistä herrroista oli jotain pientä mainintaa jo tuolla viime
kertaisessa UMK-jorinassa. Vaan koska selkeästi olen tämmöinen hitaasti
lämpenevä peruna niin tää on nyt vasta iskenyt tahtinsa muhun täysin.
Ai mistäkö tämä uusi hurahdus sai alkunsa, minäpä kerron. Olipa kerran märkä perjantai-iltapäivä ja oli Sotshin Olympiakisoissa se päivä kun oli aika pelata välierä ja ratkaista näin kuka jatkaa matkaansa finaaliin taistelemaan siitä kaikkein halutuimmasta mitalista ja kenen osaksi oli tuli sitten koota itsensä seuraavan päivän pronssiotteluun. Tässä kyseisessä ottelussa pelasivat Suomi ja Ruotsi, nuo rakkaat kisakumppanit jo vuosien takaa. Jännitystä oli kansassa havaittavissa koko päivän ajan sillä mahdollinen tappio tulisi tuntumaan todella karvaalta ei pelkästään kultaunelmien romahtamisen takia vaan myös siksi että voiton veisi juuri Ruotsi.
Noh tuli pelin aika ja kiekko pyöri milloin missäkin päässä. Molempien joukkueiden maalivahdit vaikuttivat enemmän tiiliseiniltä kuin ihmisiltä. Vaan sitten tapahtui se ihme että Suomi sai kiekon maaliin ja peli näytti hetken aikaa ihan lupaavalta ja pieneen mieleeen juolahti pieni haave siitä että jos tällä kertaa Ruotsi ei tekisikään ruotseja ja tulisi ohi. Se pieni hyvän olon tunne joka peliä johtaessa tulee on kovin mukava, ainakin siihen asti kunnes totuus taas tupsahtaa silmien eteen. Yhtäkkiä peli oli 2-1 Ruotsille ja kiekko myös oli jatkuvasti väärässä päädyssä pyörimässä. Ja näin kului toinen ja kolmas erä. Niin siinä siis taas kävi, että turpaan tuli. Pettymys oli suuri kentällä ja kotikatsomoissa. Eihän tässä näin pitänyt taas käydä. Miksi sitä joka kerta haluaa uskoa, että ihmeitä voi tapahtua.
Täällä meidän taloudessa tavarat lensivät kaappiin piiloon. Poissa silmistä poissa mielestä vai miten se meni. Joka tapauksessa oli pakko jatkaa perjantaista alkuiltaa jotenkin. Koneella hengaillehan se on mukavinta. Musiikit soimaan ja mitä sitä nyt tuleekaan tässä puuhasteltua.Spotifyn musiikit ei sitten vaan jotenkin sopineet siihen angstiseen olotilaan mikä mielessä sillä hetkellä oli. Kaiuttimista siis kuului näitä mitä nyt radioissa soitellaan. JVG, Vain Elämää jne jne. Ei ei todellakaan iskenyt silä hetkellä. Liian pirteää menoa. Jotain oli keksittävä. Pieni katsaus soittolistoihin ja silmiin pomppasi Madcraft.. Tää vois toimia. Shining Bright soimaan ja tutkimaan että mistä muuta näillä on. Biisi jonka nimi on Happy Song ei vaan voi olla huono niinpä sekin piti testata. Ja siitä se sitten lähti. Näissä oli vaan sitä jotain mikä sopi ton päivän mielentilaan mahtavasti. Ja kun noita ja muuta tuotantoa kuunteli niin eihän noista voinut olla tykkäämättä :D Jännintähän tässä on siis se että enhän mä yleensä ton tyyppisestä musiikista mitenkään suuremmin syty. Ehkä mut on täällä kotona nyt aivopesty.
Tässä vielä tämä yksilö joka ns räjäytti pankin. Eihän siinä enää voinut murjottaa täysillä kun tätä kuunteli.
Jos mä nyt vielä pari muutakin laitan ihan teidän piristykseksi:
Keikkoja odotellessa :) Onneksi ei kauhean pitkään tarvitse odottaa sillä jo 4.3. olisi edessä matka Hyvinkäälle ja kauppakeskus Willaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti