Jaahas, kai se on aika taas tulla kertomaan ettei oo kivaa, eli paluu siihen mitä joskus ennen kirjotin tänne. Aattelin nääs kertoo teille että nyt ahdistaa ja vituttaa noin suunnilleen kaikki. Toi kaikki pitää sisällään työt, koulu ja ei tääl kotonakaan aina elämä oo ruusuilla tanssimista.
Voisin alottaa vaikka nyt tosta kohdasta työ. Mun pitäs kai olla onnellinen, että mulla tän ikäsenä ylipäätään on työ, koska monilla sitä ei oo vaikka ne sellasen haluiski. Onnellinen olisinki jos tossa työssä olis jotain järkee. Tai oikeestaan jos ton paikan päättävillä ihmisillä olis aivot. Mutta kun ei niin ei. Tuol on henkilöstövajausta, ainaki kassoilla. Sunnuntaina meit oli siel neljä kassaa ja ihmisii olis riittäny jokaselle vaik meit olis ollu kuus + kassavastaava, joka siis tauottaa ja korjaa jos jotain munailee. Meil oli ihan kauhee kiire koko ajan ja ihmisii vitutti ku ne joutu venailee nii pitkää ja sit ne avautuu tietty siin kassoil, okei niiden jutut voi mennä toisest korvast sisään ja toisest ulos, mut ei se sitä sen hetken stressii silti helpota. Joo ja sit sama maanantainaki. Ja mut tungetaan aina sinne kassalle 12 eli sinne kaikist hirveimmälle mihin kaikki juopot tulee ostaa bissee. Eilen olin ihan varma et kuolen sinne kassalle tai ainaki mun pää räjähtää siel. Nyt ku aattelee nii toi kuulostaa ulkopuolisen silmin varmasti ihan pikku jutult mut belive me sitä se ei oo.
Joo ja sit mul alkaa taas koulu viikon pääst ja seki kauhistuttaa jo valmiiks. Ensinäkää en tykkää siit et alotan uudessa paikassa ilman ketää ennalta tuttuu kaverii siin vieres, kuten oli yläasteel ja sit lukioski. Ja sit en ees oo kovin hyvä alottaa mitää tuttavuuden tekemistäkää eli jos haluun tuol tutustuu ihmisiin nii mun täytyy joko muuttaa käyttäytymistä siel tai sit toivoo et ne muut alottaa. Onneks meil on vaa 10 hengen ryhmä eli kai siin pakosti tutustuu niihin. Ja tota kestää vaa se 1,5-2 vuotta riippuen osin siit et hyödynnänkö tota mun nykystä työkokemusta ja korvaan sil työharjotteluu vai en. Eikä siinäkää viel mitää et pitää tutustuu uusiin ihmisiin, mut sit on kaikki uudet tilat ja käytännöt. Ja tilat vaihtuu heti ekan viikon jälkee ja sit taas ens vuonna. Eka ollaan lehtimäen tiel, sit kirkkojärvel ja sit lepuskii. Että haistakaas...
Ja noihin stressin aiheisiin ku lisätään viel hyvin kannustavat vanhemmat, jotka ei tajuu. Jos niille yrittää esim puhuu töist nii ne on vaa silleen et "tervetuloo työelämään" tai jotain yhtä lohduttavaa. Joo kiitosta vaan, mut ei paljon auta. Vai on toi ihan normityöelämää? Mun käsitääkseen työn ei pitäis rasittaa henkisesti tälleen vaa enemmänki fyysisesti, mut ehkä ne on vaa ollu mun unelmii ja tää on tätä todellisuutta sit. Sit noi melkein hoitaa ton opiskelun mun puolest, ihan ku en ite tietäs mitä oon menos opiskelee ja mihin voin tuolt valmistuu. Noi oli saanu tietää joltain omnian opettaja tutultaan et voin hyödyntää tota työkokemusta tuol ja kerto siit mulle ja mä totesin et jassoo, mä en ehkä haluu tehä nii. No nää oli ihan innoissaan siit ja alko selittäää mulle, juotuaan muutaman liikaa, että mähän voin yrittää edetä tos samas ketjus eli HOK-Elannol jonnekin. Se oli ainoo hyödyllinen neuvo noilt koko asias, mut kuulin ton ehk turhan monta kertaa.
Mut joo oon alkanu miettii nyt tässä et olis ihan oikeesti siistii muuttaa jonneki jonku kans, koska sit olis joku joka jakais elämämiskustannukset. Mut toisaalt sit jos muuttas nii sit pitäs tehä enemmän vuoroi ja sitä en kyl viel oo valmis tekee. Tai sit pitäs luopuu kaikist huveist mitä on ollu. Enkä mä haluu luopuu Dilloilusta, satunnainesta Kannuilusta, enkä todellakaan HUNKSeist tai Bluesist.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti