Sommaren är kort...förhoppningsvis.

Nythän ollaan päästy siihen valitettavaan tilanteeseen, että seuraavaa Bluesin peliä joudutaankin odottamaan sitten elokuulle, jollon todennäkösesti alkaa harkkamatsit. Nimittäin tässä kävi TAAS eli viidetä kertaa peräkkäin silleen että noi kärpät tuli ja tiputti. Okei niil oli ehkä kokemusta enemmän, ku meiän joukkueella jossa moni pelas ekat playoff pelinsä.

Ihan taisteluitta ei kuitenkaan jatkopaikasta luovuttu. Tultiin jo kerran tasoihin kuilun reunalta ja saatiin vielä yks kotiottelu, jossa sitten tuomarit (ylläriii) otti taas vähän roolia, mut hei tää on S/M-liiga mitä muuta voi odottaa. No anyway tunnelma oli fanikatsomossa hyvä ja porukat oli pelissä mukana kiitettävästi ja ääntä lähti. Ei sitä taistelua kentältäkään juuri puuttunu kaaduttiin vaan taas siihen ettei paikoist saada maalei.
Onneks elokuuhun on enää joku vajaa 5 kuukautta ja se menee kyl nopeesti ku välis on kesä ja töitä yms.

Kausi kaiken kaikkiaan oli aika vuoristorataa. Välillä sitä joutu itekkin ihmettelemään miks helvetissä mä seuraan tota ku tulee vaan tappioita ja pettymyksiä toisensa perään, mut sit se syy taas jostain tuli mieleen ja taas jakso.

"Se on vaan jääkiekkoa" ehkä, mutta voin kertoo et ei se paljon sillä hetkellä helpota, jos joukkue jota kannattaa ja jonka menestystä toivoo ja siihen jopa jotenkin kierosti uskoo joutuu jo tässä vaiheessa kesälomille. Toisille se toki voi olla vaan lätkää, mutta ei toisille. Joillekin se voi olla jotain melkein elämää suurempaa tai ainakin yks elämän tärkeimmistä asioista, jotka pitää pienen ihmisen edes jotenkin järjissään tässä muuttuvassa maailmassa. Oon mä joskus miettiny myös et missäköhän sitä nytkin olis jos mua ei olis sillon ihan naperona viety kattomaan lätkää. Se oli vissiin just niitä aikoja, kun Kiekko-Espoosta tuli Blues kun mä tähän lajiin sain ekan kosketuksen noin katsomosta käsin eli joskus vuosituhannen vaihteessa vissiin. Tähän aikaan on mahtunu varmaan suurin osa tunteista mitä ihminen voi kokea. Sitä on kuulkaas itketty, niin ilosta kuin pelkästä pettymyksestä, naurettu, vihattu jne. Voi näitä aikoja. Enkä muuten usko et olisin koskaan käyny Oulus jos en olis sinne Bluesin takii menny.

"Sommaren är kor, hösten kommer snart" toivotaan näin. Tuleehan sitä nyt toki iltoja, jollon ei oo mitään tekemistä, mut ens kaudella kaikki voi olla jo toisin ja toivotaan että se mestaruus tulis jo sillon onhan sitä jo täällä Espoossa jo odoteltu ihan tarpeeks. Muttä kyllä ennen ens kautta ehtii tulla ikävä noita pelejä, tota hienoo joukkuetta ja fanien hienoa menoa.
Vituttavaa muuten olla näin juniori, jos olisin påari vuotta vanhempi voisin lähtee faniristeilylle, joka vois olla ehkä jotain siisteintä. Miettikää nyt: kaikki pelaajatki siellä vaa dokailemassa. :) no ehkä sit ku oon tarpeeks vanha nii meen.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin. Jäämme odottelemaan JokiPoikien liigaan nousua, ensi kautta ja siihen liittyviä pelaajasopimuksien julkistamista, joka tapahtuu risteilyllä 6.5.-7.5.2010 ja niitä kautta edeltäviä Bluesin kauppakeskus vierailuja, joihin Ellu toki tulee mun hovikuvaajaks. EIkös? Vähän musiikkiä tähän loppuun: Sommartider hej hej ja Sommaren är kort.